ISL Open -blogi

Isännöintiliiton perustamisvaiheen periaatteet unohdettu

Tiistai 19.9.2017 - Mikko Virkamäki


Syyskauden avaukseksi aloitetaan perusteellisempi keskustelu näillä sivuilla julkaisemistani teeseistä. Ne eivät ole ainoastaan minun teesejäni, vaan isännöintikentällä monen suusta kuultavia näkemyksiä. Isännöintiliiton viestintä on nykyisin niin markkinointipainotteista, ettei sen peruskysymyksistä ja ja toiminnan linjasta ole mahdollisuutta keskustella oikeastaan missään. Liiton hallituksen puheenjohtajisto yhdessä sen toimivan johdon kanssa on ilmeisen yksimielinen nykylinjan oikeutuksesta. Halusin laittaa oman naamani peliin, jotta muutkin rohkaistuisivat puhumaan.

Ensin haluan kuitenkin keskustella vuoden 2004 tunnelmista. Silloin tapahtui jotain erikoista, kun kolme isännöinnin yhdistystä menivät ns. yhteen. Minulla oli kunnia olla mukana auttamassa ensimmäisen liiton strategian syntyä. Mukana oli monia muitakin ja uskon, että he muistavat keskeiset asiat samalla tavalla kuin minä. Kertokaa, jos teillä on eri muistikuva. Oli nimittäin niin, että uusi liitto rakennettiin kolmen periaatteen varaan.

Periaate 1 oli se, että uudesta Isännöintiliitosta EI TULE vain isännöintiyritysten liitto. Sen piti olla yhtä lailla isännöitsijöiden yhdessäolo, koulutus ja edunvalvontajärjestö. Sen piti siis kunnioittaa Suomen Isännöitsijäliiton tehtävää ja perinnettä. Miksi Suomen Isännöitsijöliitto olisi muuten lähtenyt mukaan? Periaate 2 oli se, että uusi Isännöintiliitto ei sekaannu isännöintiyritysten liiketoimintaan. Isännöintiyritysten tuli hyötyä liitosta vain toimintaympäristön paranemisen myötä. Tämä oli tarkoitus saavuttaa voimakkaalla edunvalvonnalla. Periaate 3 oli keskittyminen isännöinnin perinteisesti huonon maineeen parantamiseen. Se piti saavuttaa korostamalla isännöinnin luotettavuutta ja riippumattomuutta. Oli selvää, että liiton toimintaresursseja tuli parantaa, vaikka se saikin käyttöönsä kaikki kolmen perustajayhdistyksensä varat. Kukaan ei varmaan silloin arvannut, että liiton varainhankinta alkaisi ohjaamaan liiton kokonaistoimintaa niin voimakkaaasti kuin on nyt tapahtunut. Liitto on mielestäni nykyisin enemmän yritys kuin yhdistys. Periaatteetkin on unohdettu.

Periaate 1:n tilanne. Henkilöisännöitsijöiden tapahtuu nykyisin lähes yksinomaan niiden itse rahoittamissa paikallisyhdistyksissä. Liitto ei laita juurikaan varojaan paikallisyhdistysten toiminnan tukemiseen. Luulen, että paikallisyhdistykset maksavat nykyisin enemmän liitolle kuin liitto paikallisyhdistyksille. Näin, vaikka liitolla on ymmärtääkseni noin miljoonan euron vapaa varallisuus.

Periaate 2:n tilanne: Isännöintiliitosta on tullut isännöintiyritysten liitto. Sitä hallitsevat 6 - 8 isoa isännöintiyritystä, jotka toimivat saumattomassa yhteistyössä liiton toimivan johdon kanssa. Liiton päätoiminta on nykyisin erilaisten isännöintiyriotysten tukipalvelujen kehittäminen, tuottaminen ja myyminen. Luit oikein, myyminen. Isännöintiliitto on täysin mukana isännöintiliiketoiminnassa, mikä ohjaa sellaisia liiketoiminnan osa-alueita, jotka perinteisesti eivät ole kuuluneet yhdistystoimintaan. Uskon, että Kuluttaja- ja kilpailuviraston tutkinta ainakin osittain liittyy siihen, että Isännöintiliiton johto on, ehkä vahingossa, sotkeutunut isännöinnin hinnan muodostukseen toimillaan ja puheillaan. KKV:n tutkinta on oma kokonaisuutensa, mutta perusongelma on Periaate 2:n täydellinen unohtaminen.

Periaate 3:n tilanne. Isännöinnin maine ei ole parantunut valtavista ulkoisen viestinnän panostuksista huolimatta. Uskon, että keskeinen syy tähän on se, että Isännöintiliitto on ryhtynyt flirttailemaan taloyhtiöille palveluja tuottavien yritysten kanssa. Isännöinnin perinteisesti huono maine liittyy juuri siihen, että aikanaan isännöitsijät olivat liian läheisissä suhteissa palveluntuottajien kanssa. Joskus kyseessä oli konjakkipullo, joskus kostea ilta tai pitkä lounas ja joskus selvä raha. Tämä toiminta oli vähentynyt vuoteen 2004 mennessä selvästi, mutta maine eli. Maine piti puhdistaa eettisillä ohjeilla, ISA-kurinpidon avoimuudella ja muilla sellaisilla keinoilla. Yritykset ja isännöitsijät pitkälti toimivatkin nykyään oikein, mutta mitä tekee Isännöintiliitto. Se sitoo itsensä yhä tiukemmin itsensä palveluntuottajiin saadakseen varoja itselleen. Tarkoitan tällä palveluntuottajien etujen mukaista viestintää ja vaikkapa kiihdytyspalvelua, jossa palveluntuottajia opetetaan myymään tuotteitaan taloyhtiöille isännöinnnin kautta ja läpi. Se vahingoittaa joka päivä isännöinnin ja isännöitsijöiden mainetta.

Olen varoittanut Isännöintiliiton ylintä johtoa yksityisesti usein, että tällainen varainhankinta vahingoittaa sen jäsenistön etuja. Puheeni ovat kaikuneet kuuroille korville. Kaiken takana on kuitenkin linjaus, että liiton pitää kasvattaa voimakkaasti omia resurssejaan. Tämä linjaus pitää saada kriittisen arvioinnin alle mahdollisimman nopeasti.

Tässä siiis alku keskustelulle. Oli kolme hyvää periaatetta, jotka kaikki on unohdettu. Liiton talous on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ja isännöinnin maine taaplaa edelleen suossa. Isännöintiliiton nykyjohto on sitoutunut kasvattamaan liitosn resursseja voimakkaasti. Voiko se tapahtua hinnalla millä hyvänsä? Sen hinnan maksavat liiton jäsenet: paikallisyhdistykset, isännöitsijät ja isännöintiyritykset.

Mikko


Kommentit

27.12.2017 0:52  Kaukana kaukana

Luulin aiemmin, että isännöintiyritykset haluavat palvella ja olla lisäarvona asiakkailleen. Varmaan osa tekee aidosti niin vieläkin. Tyrkytys ja riistäminen ei kuulu kuitenkaan siihen. Turhan maksajana on asiakas, asunto-osakeyhtiöt, osakkaat eli asukkaat. Kansalaiset. Myös ei-yhteistyökumppanit ja vapaa kilpailu kärsivät.
Isännöitsijäyrityksen mielestä maksajina on "ei ketkään". Hetimullekaikkitännenyt. Turha on turhaa vaikka voissa paistaisi ja on tyhmää taloyhtiön = kansalaisten maksaa liikaa (isännöitsijän yhteistyökumppanille tai kenelle muullekaan ilman oikeaa perusteetta).
Asumiskustannukset nousevat, vaikka niitä pitäisi pyrkiä laskemaan !? Mitä palvelua ja asian hoitamista se sellainen on? Ja siitä palvelusta vielä maksetaan. Ai niin, onhan sekin joidenkin etujen valvontaa. Ei vain ole asiakkaan edun. Riippuu siis mistä katsoo.
Hyvät tavat on unohdettu. Oman edun kiilto silmissä tuputetaan yhteistyökumppanin palveluita as.yhtiöille puolipakolla, sen laadun varmistuksesta, tarpeellisuudesta, hinnasta tai aikataulusta viis veisaten. Myös lisävastike-valtuutus yhtiökokouksessa ihan "varmuuden vuoksi", mukamas. Sen rahan osoite on isännöitsijällä jo suunniteltuna valmiiksi. Yhteistyökumppanin urakka menee vähän pitkäksi lisätöistä, joka on yleensä pedattu tarjoukseen pahaa aavistamattomalle hallitukselle. Palveluammatista ei ole tässä enää kyse. Järkeillään kyllä juu - omaksi eduksi. Tuollainen isännöinti joutaa vetää.. tai ei sittenkään, viemäri tukkeutuu. Jos isännöintiliitto haluaa isännöitsijätoimistojen puljaavan yhteistyökumppaniensa kanssa pakkopullaa tyrkyttämässä, ollaan kaukana kuvitteellisesta eettisestä fokuksesta. Mutta jos ne siitä niin tykkäävät, mitä jos annettaisiin niiden painia keskenään.
Ulkopuolelle jää sopiva määrä rehellisiä tekijöitä hoitamaan asunto-osakeyhtiöiden remontit tarvelähtöisesti ja tehokkaasti. Ja uusia yrityksiähän perustetaan koko ajan. Kukaan ei ole korvaamaton. Ei edes isännöitsijä tai -toimisto. Tähtitieteestä ei ole kysymys. Tyhjiöt täyttyvät ellei asioita tajuta ajoissa. Hommat hoituvat. Aikansa siis kutakin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini