ISL Open -blogi

Kommenttini Kaisa Leiwon kirjoitukseen "Kuka hyötyy isännöinnin verkostoista?"

Torstai 8.6.2017 - Mikko Virkamäki


Kommenttini Kaisa Leiwon kirjoitukseen ”Kuka hyötyy isännöinnin verkostoista?”

Kaisa Leiwon kirjoitus on julkaistu Kotitalo-lehden nettisivuilla 6.6.2017 https://www.kotitalolehti.fi/2017/06/kuka-hyotyy-isannoinnin-verkostoista sekä Pihaparlamentti-blogissa 8.6.2017 https://pihaparlamentti.fi/2017/06/kuka-hyotyy-isannoinnin-verkostoista.

Lähetin tekstini etukäteen Kaisa Leiwolle kommentteja varten. En ole saanut häneltä vastausta tähän mennessä (8.6. klo 14.30), joten julkaisen omat kommenttini.

Kommenttini ovat ranskalaisin viivoin Kaisan tekstien alla.

Kaisa Leiwo (KL) kirjoittaa: ”Otsikon kysymys nousee säännöllisesti keskusteluun. Ketä isännöinnin verkostot ensi sijassa hyödyttävät – isännöintiyritystä vai sen asiakasta?”

  • Mikko Virkamäen (MV) kommentti: Jos tämä kysymys edes nousee esiin arjen isännöinnin tilanteessa, lienee selvää, että isännöitsijän ja hallituksen välinen yhteistyö on päättymässä. Hallituksen pitää luottaa 110 %:sti, että isännöitsijä puolustaa taloyhtiön etua hankintatilanteessa palveluntuottajia vastaan. On tosi outoa, että kirjoittaja asettaa isännöintiyrityksen ja asiakkaan edut tällaisessa asiassa vastakkain jo otsikossa. Isännöintiyritys on olemassa vain asiakasta varten.
KL kirjoittaa: ”Asiakastaloyhtiöiden tarvitsemien palvelujen hankinta ja ylläpito on yksi isännöinnin ydintehtäviä.”
  • MV:n kommentti: Isännöinnin ydintehtävä on taloyhtiön etujen puolustaminen hallituksen tahdon mukaisesti. Se tulee koetukselle erityisesti hankintatilanteissa. Kirjoittaja näyttää olevan sitä mieltä, että isännöinnillä on useita ydintehtäviä. Ei ole. On vain yksi. Taloyhtiön etujen puolustaminen.
KL kirjoittaa: ”Verkosto on rakentunut vuosien mittaan helpottamaan taloyhtiöiden asioiden hoitoa. Siihen on valikoitunut palveluntuottajia, jotka ovat hoitaneet tehtävänsä ja vastuunsa kunnolla.”
  • MV:n kommentti: Se, että joku yritys on hoitanut aiemmin tehtävänsä oikein, ei takaa, että se tekee niin myös nyt. Kyse on aina hetkessä tehtävästä hankinnasta, jonka laadun takaavat palveluntuottajien kulloinkin vastuussa olevat henkilöt. Luottaminen historiaan on sinisilmäisyyttä, eikä se voi olla päätöksenteon perusta.
KL kirjoittaa: ”Isännöintiyrityksen luottokumppaneissa on parhaimmillaan monen eri alan toimijoita, kuten korjausrakentamisen, kiinteistönhuollon, siivouksen, talotekniikan, suunnittelun, valvonnan, vakuuttamisen, rahoituksen, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijoita.”
  • MV:n kommentti: ”Luottokumppaneissa” on vaarallinen sana taloyhtiön taloudelle. Vertaa edellinen kommentti. Kulloinenkin palveluntuottajan staabi ratkaisee laadun. Historiasta ei ole muuta apua kuin tarjouspyynnön lähettämisessä.
KL kirjoittaa: ”Yhteistyöverkostossa voi hyvin olla useita saman alan toimijoita, joita isännöintiyritys kilpailuttaa myös keskenään.”
  • MV:n kommentti: Jos isännöitsijällä on tiettyyn tehtävään vain yksi yritys, jolle voi lähettää tarjouspyynnön, irtisanoisin sellaisen isännöitsijän heti.
KL kirjoittaa: ”Toiminta on läpinäkyvää, kun pelisäännöt ovat selkeät kaikille osapuolille. Isännöinti on voinut neuvotella yritysten kanssa puitesopimuksia, mutta vaikka näin olisi, verkostoon kuuluminen ei ole lupaus tilauksista. Se on mahdollisuus olla yhtenä vaihtoehtona, kun isännöinti ehdottaa hyvää palveluntarjoajaa hallitukselle. Hallitus kuitenkin tekee valinnan itse.”
  • MV:n kommentti: Eihän ”hovihankkijoilla” lainkaan tarkoiteta tarjouspyynnön saajia? Kyllähän tarjouspyynnön voi lähettää kenelle tahansa. Hovihankkijalla tarkoitetaan tiettyjen yritysten suosimisesta tarjouspyynnöissä ja suorahankinnoissa. Mitä kirjoittaja tarkoittaa tällä kappaleella? Jos isännöitsijä pyytää tarjouksia hallituksen toivomuksen mukaisesti ja parhaan tuloksen saamiseksi, kaikki on tietysti kunnossa.
KL kirjoittaa: ”Esimerkiksi vesivahinkotilanteissa on apua luotettavasta kumppaniverkostosta.” (ja) ”Isännöinnin asiantuntijaverkostojen hyöty näkyy parhaiten, kun kyseessä on nopeaa toimintaa edellyttävä tilanne, esimerkiksi vesivuoto. Yhteistyökumppaneidensa kautta isännöinti saa nopeasti osaavan toimijan paikalle ja vahingot minimoitua.”
  • MV:n kommentti: Tästähän ei ole lainkaan kyse. Pikakorjaukset ovat tietysti täysin toinen asia, kuin varsinainen kilpailutettava hanke. Pikakorjauksilla rajataan vahinkoa, eikä aikaa hankinnan valmisteluun ole.
KL kirjoittaa: ”Hallituksen ja isännöinnin on hyvä sopia toimintatavat selkeästi: Missä tilanteissa hankintapäätöksen tekee isännöitsijä, milloin hallitus ja milloin yhtiökokous? Miten palvelu tilataan tai kilpailutetaan eri tilanteissa? Milloin on järkevää kilpailuttaa, milloin se aiheuttaa turhia kustannuksia ja viivettä?”
  • MV:n kommentti: Juuri näin. Silloin hovihankkija -tilannetta ei pääse edes syntymään. Näin nimenomaan vältetään se usein toistuva tilanne, jonka kirjoittaja kohta pyytää ”unohtamaan”.
KL kirjoittaa: ”Suuret hankkeet viedään aina yhtiökokoukseen. Yhtiökokous päättää hankkeen kilpailutuksesta ja toteutuksesta. Isännöintiyrityksen kautta löytyy hyviksi koettuja toimijoita.”
  • MV:n kommentti: Näinhän se menee, mutta hallituksen pitää olla tarkkana myös pelkästään hallitukselle kuuluvissa hankinnoissa. Jos hallitus haluaa tarjouksia myös muilta kuin isännöitsijän ehdottamilta yrityksiltä, on selvää, että ne otetaan mukaan. Yhtiökokous ei kykene lyhyessä ajassa arvioimaan hankkeiden yksityiskohtia. Kyllä pallo on koko ajan hallituksella.
  • Katso myös SKH -verkoston tiedote maaliskuulta 2017, jossa Juha Kulomäki kertoo, miten asiat hoidetaan oikein! http://www.skh.fi/tiedotus-koskien-kilpailuviraston-tutkintaa/
KL kirjoittaa: ”Unohdetaan jo aikansa eläneet pelot ja huhupuheet valoa kestämättömistä verkostoista. Nykyään verkottuminen on yritystoiminnan elinehto. Ei ole järkevää tehdä kaikkea itse, vaan on parempi keskittyä omaan ydinosaamiseen ja hankkia muut palvelut niiden ydinosaajilta.”
  • MV:n kommentti: Tämä ajatus jää kerta kaikkiaan ilmaan! Kenelle kirjoittaja julistaa ilosanomaa? Unohdetaan paha maailma ja mennään luottavaisina eteenpäin. Historia on opettanut, että tällainen asenne on 100 %:n väärä vastuullisessa liiketoiminnassa. Se johtaa väistämättä epäasialliseen suosintaan. Terve varovaisuus on aina paikallaan, kun joku toinen hallinnoi rahojasi. Jokainen hallitus ja isännöitsijä tietävät tämän. Isännöintiliitolla ei pitäisi olla mitään syytä pyrkiä hämärtämään tätä asiaa. Jotenkin tulee mieleen toiminnanjohtaja Tero Heikkilän tarve hoputtaa taloyhtiöitä pikaisiin putkiremontteihin pari kuukautta sitten.
KL kirjoittaa: ”Lisääntyvä digitaalisuus ja sähköinen asiointi helpottavat verkostomaista toimintaa entisestään. Näin myös isännöinnissä.”
  • MV:n kommentti: Isännöintiliiton digihype saavuttaa tässä piikkinsä! Digitaalisuudella ei ole mitään tekemistä hallituksen hankintatilanteiden hyvän hallinnon ja riskienhallinnan kanssa.

Helsingissä 8.6.2017

Mikko Virkamäki 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini