Mikon blogi

Isännöinnin maineen parantaminen

Maanantai 25.9.2017 - Mikko Virkamäki

Uusi viikko ja uusi keskustelun aihe. Viime viikko meni Isännöintiliiton perustamisen alkupaukkuja arvioitaessa. Nyt mennään ensimmäiseen Teesiin: "Isännöinnin maineen parantaminen taloyhtiöiden hallitusten silmissä pitää nostaa liiton tärkeimmäksi asiaksi. Isännöinnin maine on yhtä kuin hallitusten luottamus siihen, että isännöitsijä on 110 %:sti taloyhtiön puolella asiassa kuin asiassa.”

Isännöinnin maineen parantaminen on ollut jokaisessa itse fasilitoimassani ISL strategiaprosessissa se TÄRKEIN ASIA. Miksi se ei ole edennyt? Miksi isännöinnin maine on edelleen paljon huonompi kuin vaikkapa lakimiesten? Luulen, ja melkeinpä tiedän, että ongelma liittyy historiaan. Taloyhtiöille kehittyi ammattimaisen isännöinnin alkuvuosikymmeninä epäluulo siitä, että isännöitsijä pelaa yhteen palveluntuottajien kanssa taloyhtiön rahoilla. Ja näin tapahtuikin aika yleisesti vielä 1970 ja 1980 -luvuilla. Sen jälkeen toimintatavat ja läpinäkyvyys ovat parantuneet niin paljon, että väärinkäytökset ovat satunnaisia. Maine kuitenkin on edelleen olemassa. Isännöinnin maineen parantamisessa tulisi siis keskittyä tähän yksittäiseen "maineensyöjään". Isännöinnin luottamuspääomaa pitää nostaa käsittelemällä asiaa, joka ei oikeastaan ole enää käytännön ongelma. Isännöitsijät eivät enää suhmuroi palveluntuottajien kanssa!

Peruasia on siis kunnossa, mutta mitä tekee Isännöintiliittto! Se on käynnistänyt suhmurointiturbon pyrkiessään parantamaan omaa liiketoimintaansa. Olen itse käyttänyt sanaa "flirttailu" kuvaillessani Isännöintiliiton palveluverkostoon liittyviä asioita. Kentällä käytetään yleisesti ilmaisua, joka ei sovi Facebookiin. Isännöintiliiton "kiihdytyspalvelu" on tästä pahin esimerkki, mutta myös erityyyppisten isännöintiyritysten "tukipalveluiden" tarjoaminen yhdessä yksittäisten palveluntuottajien kanssa, on aivan liian yleistä. Kotitalo-lehden monet jutut ja Isännöintiliiton muukin ullkoinen viestintä on tehty selvästi palveluntuottajien intressejä silmälläpitäen.

Näin taloyhtiöille - isännöinnin asiakkaille - vahvistuu käsitys siitä, että se vanha ongelma on edelleen elossa ja vahva. Vaikka se ei ole. Isännöitsijät ja isännöintiyritykset kärsivät tästä, mutta niillä ei ole juurikaan keinoja vaikuttaa asiaan. Isännöintiliitto sulkee sellaisen keskustelun, joka vaarantaa sen liiketulojen kasvattamisen. Näinhän jokainen yritys toimii! Mutta kun Isännöintiliitto ei perustaltaan ole yritys, vaan aatteellinen yhdistys.

Jatkossa Isännöintiliiton tulisi muuttaa strategista painopistettaan, jossa vaaditaan "Isännöintiliiton resurssien voimakasta kasvattamista". Sen pitäisi tyytyä "edunvalvontatoimintaa tukevaan kohtuullisiin resursseihin". Tämä supistaisi Isännöintiliiton kassaa, mutta parantaisi isännöinnin mainetta. Ja se taas sataisi monin tavoin isännöitsijöiden ja isännöintiyritysten laariin. Lopulta se olisi myös taloyhtiöiden etu.

Mikko

1 kommentti .

Isännöintiliiton perustamisvaiheen periaatteet unohdettu

Tiistai 19.9.2017 - Mikko Virkamäki

Syyskauden avaukseksi aloitetaan perusteellisempi keskustelu näillä sivuilla julkaisemistani teeseistä. Ne eivät ole ainoastaan minun teesejäni, vaan isännöintikentällä monen suusta kuultavia näkemyksiä. Isännöintiliiton viestintä on nykyisin niin markkinointipainotteista, ettei sen peruskysymyksistä ja ja toiminnan linjasta ole mahdollisuutta keskustella oikeastaan missään. Liiton hallituksen puheenjohtajisto yhdessä sen toimivan johdon kanssa on ilmeisen yksimielinen nykylinjan oikeutuksesta. Halusin laittaa oman naamani peliin, jotta muutkin rohkaistuisivat puhumaan.

Ensin haluan kuitenkin keskustella vuoden 2004 tunnelmista. Silloin tapahtui jotain erikoista, kun kolme isännöinnin yhdistystä menivät ns. yhteen. Minulla oli kunnia olla mukana auttamassa ensimmäisen liiton strategian syntyä. Mukana oli monia muitakin ja uskon, että he muistavat keskeiset asiat samalla tavalla kuin minä. Kertokaa, jos teillä on eri muistikuva. Oli nimittäin niin, että uusi liitto rakennettiin kolmen periaatteen varaan.

Periaate 1 oli se, että uudesta Isännöintiliitosta EI TULE vain isännöintiyritysten liitto. Sen piti olla yhtä lailla isännöitsijöiden yhdessäolo, koulutus ja edunvalvontajärjestö. Sen piti siis kunnioittaa Suomen Isännöitsijäliiton tehtävää ja perinnettä. Miksi Suomen Isännöitsijöliitto olisi muuten lähtenyt mukaan? Periaate 2 oli se, että uusi Isännöintiliitto ei sekaannu isännöintiyritysten liiketoimintaan. Isännöintiyritysten tuli hyötyä liitosta vain toimintaympäristön paranemisen myötä. Tämä oli tarkoitus saavuttaa voimakkaalla edunvalvonnalla. Periaate 3 oli keskittyminen isännöinnin perinteisesti huonon maineeen parantamiseen. Se piti saavuttaa korostamalla isännöinnin luotettavuutta ja riippumattomuutta. Oli selvää, että liiton toimintaresursseja tuli parantaa, vaikka se saikin käyttöönsä kaikki kolmen perustajayhdistyksensä varat. Kukaan ei varmaan silloin arvannut, että liiton varainhankinta alkaisi ohjaamaan liiton kokonaistoimintaa niin voimakkaaasti kuin on nyt tapahtunut. Liitto on mielestäni nykyisin enemmän yritys kuin yhdistys. Periaatteetkin on unohdettu.

Periaate 1:n tilanne. Henkilöisännöitsijöiden tapahtuu nykyisin lähes yksinomaan niiden itse rahoittamissa paikallisyhdistyksissä. Liitto ei laita juurikaan varojaan paikallisyhdistysten toiminnan tukemiseen. Luulen, että paikallisyhdistykset maksavat nykyisin enemmän liitolle kuin liitto paikallisyhdistyksille. Näin, vaikka liitolla on ymmärtääkseni noin miljoonan euron vapaa varallisuus.

Periaate 2:n tilanne: Isännöintiliitosta on tullut isännöintiyritysten liitto. Sitä hallitsevat 6 - 8 isoa isännöintiyritystä, jotka toimivat saumattomassa yhteistyössä liiton toimivan johdon kanssa. Liiton päätoiminta on nykyisin erilaisten isännöintiyriotysten tukipalvelujen kehittäminen, tuottaminen ja myyminen. Luit oikein, myyminen. Isännöintiliitto on täysin mukana isännöintiliiketoiminnassa, mikä ohjaa sellaisia liiketoiminnan osa-alueita, jotka perinteisesti eivät ole kuuluneet yhdistystoimintaan. Uskon, että Kuluttaja- ja kilpailuviraston tutkinta ainakin osittain liittyy siihen, että Isännöintiliiton johto on, ehkä vahingossa, sotkeutunut isännöinnin hinnan muodostukseen toimillaan ja puheillaan. KKV:n tutkinta on oma kokonaisuutensa, mutta perusongelma on Periaate 2:n täydellinen unohtaminen.

Periaate 3:n tilanne. Isännöinnin maine ei ole parantunut valtavista ulkoisen viestinnän panostuksista huolimatta. Uskon, että keskeinen syy tähän on se, että Isännöintiliitto on ryhtynyt flirttailemaan taloyhtiöille palveluja tuottavien yritysten kanssa. Isännöinnin perinteisesti huono maine liittyy juuri siihen, että aikanaan isännöitsijät olivat liian läheisissä suhteissa palveluntuottajien kanssa. Joskus kyseessä oli konjakkipullo, joskus kostea ilta tai pitkä lounas ja joskus selvä raha. Tämä toiminta oli vähentynyt vuoteen 2004 mennessä selvästi, mutta maine eli. Maine piti puhdistaa eettisillä ohjeilla, ISA-kurinpidon avoimuudella ja muilla sellaisilla keinoilla. Yritykset ja isännöitsijät pitkälti toimivatkin nykyään oikein, mutta mitä tekee Isännöintiliitto. Se sitoo itsensä yhä tiukemmin itsensä palveluntuottajiin saadakseen varoja itselleen. Tarkoitan tällä palveluntuottajien etujen mukaista viestintää ja vaikkapa kiihdytyspalvelua, jossa palveluntuottajia opetetaan myymään tuotteitaan taloyhtiöille isännöinnnin kautta ja läpi. Se vahingoittaa joka päivä isännöinnin ja isännöitsijöiden mainetta.

Olen varoittanut Isännöintiliiton ylintä johtoa yksityisesti usein, että tällainen varainhankinta vahingoittaa sen jäsenistön etuja. Puheeni ovat kaikuneet kuuroille korville. Kaiken takana on kuitenkin linjaus, että liiton pitää kasvattaa voimakkaasti omia resurssejaan. Tämä linjaus pitää saada kriittisen arvioinnin alle mahdollisimman nopeasti.

Tässä siiis alku keskustelulle. Oli kolme hyvää periaatetta, jotka kaikki on unohdettu. Liiton talous on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ja isännöinnin maine taaplaa edelleen suossa. Isännöintiliiton nykyjohto on sitoutunut kasvattamaan liitosn resursseja voimakkaasti. Voiko se tapahtua hinnalla millä hyvänsä? Sen hinnan maksavat liiton jäsenet: paikallisyhdistykset, isännöitsijät ja isännöintiyritykset.

Mikko

1 kommentti .

Paikallisyhdistykset ostavat palveluja Isännöintiliitolta?

Torstai 22.6.2017 - Mikko Virkamäki

Juttelin erään paikallisyhdistyksen edustajan kanssa. Keskustelimme paikallisyhdistysten toiminnasta ja ongelmista. Hän mainitsi, että yksi vähän outo asia on seuraava:

Jos paikallisyhdistys tilaa koulutustilaisuuteensa asiantuntijan jostain yrityksestä, se ei joudu maksamaan luentopalkkiota. Ilmeisesti ajatus kulkee niin, että samalla tuo yritys saa näkyvyyttä tilaisuudessa. MUTTA, jos asiantuntijaa pyydetään Isännöintiliitosta, se maksaa!

Isännöintiliiton taseessa on yli miljoona euroa. Eikö siitä voisi ohjata pienen osan paikallisyhdistysten junaileman jäsenkoulutuksen kustantamiseen? Pitääkö silläkin tehdä voittoa Isännöintiliitto-konsernille? Paikallisyhdistykset tekevät tärkeää työtä isännöitsijöiden koulutuksessa ja yhdessäolossa. Niillä on suhteellisen paljon resurssiongelmia toimintansa ylläpitämiseksi. Eikö tässä olisi muutoksen paikka? Ehdotan, että Isännöintiliiton syyskokoukseen valmistaudutaan siten, että siellä on valmis ponsi tämän epäkohdan muuttamiseksi.

Juhannusterveisin Mikko

Kommentoi kirjoitusta.

Mihin Isännöintiliitto tarvitsee asiakaskokemusjohtajaa?

Perjantai 16.6.2017 - Mikko Virkamäki

Mihin Isännöintiliitto tarvitsee asiakaskokemusjohtajaa?

Isännöintiliitolla on käynnissä rekrytointi, jossa etsitään liitolle asiakaskokemusjohtajaa (työpaikkailmoitus 31.5.2017). Yhdistykselle asiakaskokemusjohtaja? Kuka se yhdistyksen ”asiakas” on ja miksi yhdistys katsoo asian niin tärkeäksi, että pitää oikein asiakaskokemusjohtaja palkata? Sehän kuulostaa nykyaikaiselta, mutta vähän tässä pohdin asiaa siitä toisesta näkökulmasta. Taidan olla jo kalkkis, koska näen asiassa vähän ongelmia.

Työpaikkailmoituksen alussa tiivistetään tehtäväkuvaus seuraavasti: ”Asiakaskokemuksesta vastaavana johtajana vastuullasi on Isännöintiliiton asiakkuudet, myynti, markkinointi sekä palveluverkoston toimivuus ja tuottavuus.”


Asian ongelmallisuus käynee lukijalle esille jo tästä yhdestä lauseesta. ”Asiakkuudet”, ”myynti”, ”markkinointi” ja ”palveluverkoston toimivuus ja tuottavuus” ovat sanoja, joita ei yleensä liitetä edunvalvontaorganisaatioon vaan yrityksiin ja liiketoimintaan. Uskon, että tämä on ilmentyvä siitä liiketoimintalinjasta, josta puhun teeseissäni. Ja josta en tykkää, koska se mielestäni vahingoittaa isännöinnin mainetta.

Jäsenistä asiakkaita?

Normaalisti aatteellinen yhdistys ei puhu asiakkaista, kun se tarkoittaa jäseniään. Nyt niin kuitenkin on käynyt, eikä varmaankaan vahingossa. Nykyinen Isännöintiliitto on sisäistänyt yritysmäisen liiketoimintalinjan niin syvällisesti, ettei se enää näe tässä mitään erikoista. Jäsenajattelulla ja asiakasajattelulla kuitenkin suuri ero. Siksi aatteellista edunvalvontaa tehdään yhdistyksissä ja liiketoimintaa yrityksissä.

Kaikilla yhdistyksillä on tietenkin jonkinlaista varainhankintaa jäsenmaksujen lisäksi. Tällaisia varainhankintaan liittyviä yrityksiä (lehti-ilmoittajia, tapahtumien sponsoreita jne) voisi hyvin kutsua yhdistyksen asiakkaiksi. Yhdistykset tarjoavat usein jäsenilleen myös maksullisia palveluja jäsenyyteen kuuluvien ilmaispalveluiden lisäksi. Ei yhdistys kuitenkaan ala puhua tällöin jäsenistään ”asiakkaina”. Pelkään pahoin, että Isännöintiliitto tekee nyt juuri niin. Asiakaskokemusjohtaja ei selvitä ja johda vain sponsoriyritysten asiakaskokemusta, vaan kyse on juuri jäsenistön asiakaskokemuksesta. Eikö jäsentyytyväisyyden selvittäminen enää riitä Isännöintiliitolle? Mitä jos Isännöintiliitto -yrityksen asiakkaiden asiakaskokemus on hyvä, mutta jäsenistön vuosikokouksessa ilmaisema tyytyväisyys huono? Voittaako asiakaskokemus jäsentyytyväisyyden? Voittaako liiketoiminta aatteellisuuden?

Isännöintiliitto on valinnut jo joitakin suosia sitten toimintalinjan, jossa se pyrkii muuttamaan jäsenensä yhä paremmin maksaviksi asiakkaiksi. Samalla se on päättänyt siirtyä yhdistysmuotoiseksi yritykseksi, joka tietenkin toimii avoimilla markkinoilla.

Tämä asiakkuusajattelu / liiketoimintalinja on pitkällä jänteellä vaarallista isännöitsijöille ja isännöintiyrityksille erityisesti silloin, kun suurelle yleisölle alkaa muodostua mielikuva isännöitsijöiden ja taloyhtiöille palveluja myyvien yritysten syvälle menevästä yhteistyöstä. Taloyhtiöt alkavat helposti ajatella, että isännöitsijä ja yritykset toimivat samassa verkostossa, jonka tehtävänä on myydä yhdessä palveluja taloyhtiölle. Kuka silloin puolustaa taloyhtiötä ja sen maallikkojäseniä? Erityisesti tämä tilanne konkretisoituu erilaisissa hankinta- ja kilpailutustilanteissa. Oikea linja on koko ajan korostaa sitä, minkä jokainen vastuuisännöitsijä tietää jo nyt. Taloyhtiön pitää luottaa 110 %:sti siihen, että isännöitsijä on AINA taloyhtiön ja hallituksen puolella. Minusta Isännöintiliiton valitsema liiketoimintalinja ”asiakaskokemusjohtajineen” on omiaan vaarantamaan tämän isännöinnin maineelle keskeisen tosiasian ja mielikuvan.

Isännöintiliiton päämedia Kotitalo-lehti on suunnattu taloyhtiöille. Se ei ole jäsenlehti, vaan on toimialan yhteinen asiakaslehti. Siinä isännöintiala / isännöintiyritykset / isännöitsijät kertovat asiakkailleen, mikä on hyvää isännöintiä ja miten pitäisi toimia. Olen huomannut, että tässä lehdessä tosiasiassa pyritään markkinoimaan erilaisia tuotteita ja palveluja, joita nimenomaan palveluyritykset – eivät isännöintiyritykset – tarjoavat ja myyvät. Eikö tämä luo aika vaarallista mielikuvaa siitä, että isännöitsijä onkin kompuksessa palveluyritysten kanssa? Isännöintiliitto on kehittänyt viime aikoina monia muitakin konsultointi- ja tukipalveluja, joissa korostuu palveluyritysten markkinointi ja myynti isännöinnin kautta.

Voisiko ”asiakaskokemusjohtajan” korvata ”jäsenistösihteerillä”, joka pitäisi huolta paikallistason toiminnan sujuvuudesta ja resursseista? Voihan se olla jäsenistöjohtajakin, jos sen johtaja pitää olla 😊

1 kommentti .

Kommenttini Kaisa Leiwon kirjoitukseen "Kuka hyötyy isännöinnin verkostoista?"

Torstai 8.6.2017 - Mikko Virkamäki

Kommenttini Kaisa Leiwon kirjoitukseen ”Kuka hyötyy isännöinnin verkostoista?”

Kaisa Leiwon kirjoitus on julkaistu Kotitalo-lehden nettisivuilla 6.6.2017 https://www.kotitalolehti.fi/2017/06/kuka-hyotyy-isannoinnin-verkostoista sekä Pihaparlamentti-blogissa 8.6.2017 https://pihaparlamentti.fi/2017/06/kuka-hyotyy-isannoinnin-verkostoista.

Lähetin tekstini etukäteen Kaisa Leiwolle kommentteja varten. En ole saanut häneltä vastausta tähän mennessä (8.6. klo 14.30), joten julkaisen omat kommenttini.

Kommenttini ovat ranskalaisin viivoin Kaisan tekstien alla.

Kaisa Leiwo (KL) kirjoittaa: ”Otsikon kysymys nousee säännöllisesti keskusteluun. Ketä isännöinnin verkostot ensi sijassa hyödyttävät – isännöintiyritystä vai sen asiakasta?”

  • Mikko Virkamäen (MV) kommentti: Jos tämä kysymys edes nousee esiin arjen isännöinnin tilanteessa, lienee selvää, että isännöitsijän ja hallituksen välinen yhteistyö on päättymässä. Hallituksen pitää luottaa 110 %:sti, että isännöitsijä puolustaa taloyhtiön etua hankintatilanteessa palveluntuottajia vastaan. On tosi outoa, että kirjoittaja asettaa isännöintiyrityksen ja asiakkaan edut tällaisessa asiassa vastakkain jo otsikossa. Isännöintiyritys on olemassa vain asiakasta varten.
KL kirjoittaa: ”Asiakastaloyhtiöiden tarvitsemien palvelujen hankinta ja ylläpito on yksi isännöinnin ydintehtäviä.”
  • MV:n kommentti: Isännöinnin ydintehtävä on taloyhtiön etujen puolustaminen hallituksen tahdon mukaisesti. Se tulee koetukselle erityisesti hankintatilanteissa. Kirjoittaja näyttää olevan sitä mieltä, että isännöinnillä on useita ydintehtäviä. Ei ole. On vain yksi. Taloyhtiön etujen puolustaminen.
KL kirjoittaa: ”Verkosto on rakentunut vuosien mittaan helpottamaan taloyhtiöiden asioiden hoitoa. Siihen on valikoitunut palveluntuottajia, jotka ovat hoitaneet tehtävänsä ja vastuunsa kunnolla.”
  • MV:n kommentti: Se, että joku yritys on hoitanut aiemmin tehtävänsä oikein, ei takaa, että se tekee niin myös nyt. Kyse on aina hetkessä tehtävästä hankinnasta, jonka laadun takaavat palveluntuottajien kulloinkin vastuussa olevat henkilöt. Luottaminen historiaan on sinisilmäisyyttä, eikä se voi olla päätöksenteon perusta.
KL kirjoittaa: ”Isännöintiyrityksen luottokumppaneissa on parhaimmillaan monen eri alan toimijoita, kuten korjausrakentamisen, kiinteistönhuollon, siivouksen, talotekniikan, suunnittelun, valvonnan, vakuuttamisen, rahoituksen, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijoita.”
  • MV:n kommentti: ”Luottokumppaneissa” on vaarallinen sana taloyhtiön taloudelle. Vertaa edellinen kommentti. Kulloinenkin palveluntuottajan staabi ratkaisee laadun. Historiasta ei ole muuta apua kuin tarjouspyynnön lähettämisessä.
KL kirjoittaa: ”Yhteistyöverkostossa voi hyvin olla useita saman alan toimijoita, joita isännöintiyritys kilpailuttaa myös keskenään.”
  • MV:n kommentti: Jos isännöitsijällä on tiettyyn tehtävään vain yksi yritys, jolle voi lähettää tarjouspyynnön, irtisanoisin sellaisen isännöitsijän heti.
KL kirjoittaa: ”Toiminta on läpinäkyvää, kun pelisäännöt ovat selkeät kaikille osapuolille. Isännöinti on voinut neuvotella yritysten kanssa puitesopimuksia, mutta vaikka näin olisi, verkostoon kuuluminen ei ole lupaus tilauksista. Se on mahdollisuus olla yhtenä vaihtoehtona, kun isännöinti ehdottaa hyvää palveluntarjoajaa hallitukselle. Hallitus kuitenkin tekee valinnan itse.”
  • MV:n kommentti: Eihän ”hovihankkijoilla” lainkaan tarkoiteta tarjouspyynnön saajia? Kyllähän tarjouspyynnön voi lähettää kenelle tahansa. Hovihankkijalla tarkoitetaan tiettyjen yritysten suosimisesta tarjouspyynnöissä ja suorahankinnoissa. Mitä kirjoittaja tarkoittaa tällä kappaleella? Jos isännöitsijä pyytää tarjouksia hallituksen toivomuksen mukaisesti ja parhaan tuloksen saamiseksi, kaikki on tietysti kunnossa.
KL kirjoittaa: ”Esimerkiksi vesivahinkotilanteissa on apua luotettavasta kumppaniverkostosta.” (ja) ”Isännöinnin asiantuntijaverkostojen hyöty näkyy parhaiten, kun kyseessä on nopeaa toimintaa edellyttävä tilanne, esimerkiksi vesivuoto. Yhteistyökumppaneidensa kautta isännöinti saa nopeasti osaavan toimijan paikalle ja vahingot minimoitua.”
  • MV:n kommentti: Tästähän ei ole lainkaan kyse. Pikakorjaukset ovat tietysti täysin toinen asia, kuin varsinainen kilpailutettava hanke. Pikakorjauksilla rajataan vahinkoa, eikä aikaa hankinnan valmisteluun ole.
KL kirjoittaa: ”Hallituksen ja isännöinnin on hyvä sopia toimintatavat selkeästi: Missä tilanteissa hankintapäätöksen tekee isännöitsijä, milloin hallitus ja milloin yhtiökokous? Miten palvelu tilataan tai kilpailutetaan eri tilanteissa? Milloin on järkevää kilpailuttaa, milloin se aiheuttaa turhia kustannuksia ja viivettä?”
  • MV:n kommentti: Juuri näin. Silloin hovihankkija -tilannetta ei pääse edes syntymään. Näin nimenomaan vältetään se usein toistuva tilanne, jonka kirjoittaja kohta pyytää ”unohtamaan”.
KL kirjoittaa: ”Suuret hankkeet viedään aina yhtiökokoukseen. Yhtiökokous päättää hankkeen kilpailutuksesta ja toteutuksesta. Isännöintiyrityksen kautta löytyy hyviksi koettuja toimijoita.”
  • MV:n kommentti: Näinhän se menee, mutta hallituksen pitää olla tarkkana myös pelkästään hallitukselle kuuluvissa hankinnoissa. Jos hallitus haluaa tarjouksia myös muilta kuin isännöitsijän ehdottamilta yrityksiltä, on selvää, että ne otetaan mukaan. Yhtiökokous ei kykene lyhyessä ajassa arvioimaan hankkeiden yksityiskohtia. Kyllä pallo on koko ajan hallituksella.
  • Katso myös SKH -verkoston tiedote maaliskuulta 2017, jossa Juha Kulomäki kertoo, miten asiat hoidetaan oikein! http://www.skh.fi/tiedotus-koskien-kilpailuviraston-tutkintaa/
KL kirjoittaa: ”Unohdetaan jo aikansa eläneet pelot ja huhupuheet valoa kestämättömistä verkostoista. Nykyään verkottuminen on yritystoiminnan elinehto. Ei ole järkevää tehdä kaikkea itse, vaan on parempi keskittyä omaan ydinosaamiseen ja hankkia muut palvelut niiden ydinosaajilta.”
  • MV:n kommentti: Tämä ajatus jää kerta kaikkiaan ilmaan! Kenelle kirjoittaja julistaa ilosanomaa? Unohdetaan paha maailma ja mennään luottavaisina eteenpäin. Historia on opettanut, että tällainen asenne on 100 %:n väärä vastuullisessa liiketoiminnassa. Se johtaa väistämättä epäasialliseen suosintaan. Terve varovaisuus on aina paikallaan, kun joku toinen hallinnoi rahojasi. Jokainen hallitus ja isännöitsijä tietävät tämän. Isännöintiliitolla ei pitäisi olla mitään syytä pyrkiä hämärtämään tätä asiaa. Jotenkin tulee mieleen toiminnanjohtaja Tero Heikkilän tarve hoputtaa taloyhtiöitä pikaisiin putkiremontteihin pari kuukautta sitten.
KL kirjoittaa: ”Lisääntyvä digitaalisuus ja sähköinen asiointi helpottavat verkostomaista toimintaa entisestään. Näin myös isännöinnissä.”
  • MV:n kommentti: Isännöintiliiton digihype saavuttaa tässä piikkinsä! Digitaalisuudella ei ole mitään tekemistä hallituksen hankintatilanteiden hyvän hallinnon ja riskienhallinnan kanssa.

Helsingissä 8.6.2017

Mikko Virkamäki 

Kommentoi kirjoitusta.